Porstuasta eteiseen
on matka
kuin tästä tuohon
tai ehkä vähän, enemmän
Piilotetut tunteet
kurkkivat uskallusta
tulla esille, astua mielen porstuasta
elämisen eteiseen
Kylmä on kohtalo
oven ulkopuolelta katsoa
kuinka raitamattoja astuva
riisuu kenkänsä ja käy villasukissa
Hehkuvan patterin vierellä
unohtuu kylmän katkera
viipyvät aatokset rakkauden liekeissä
hyvässä kaksinolossa
Kun eteiseen on pakko palata
on jokin ohi, ohitettu todella
ja porstuan ovella, puhaltaa
pois lähtevän ikävä
Eteisestä porstuaan, pois
ei tahtois lähteä, ei nyt
ei ehkä ikinä
ei näillä tunteilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti