Kuin humalaa on elämä
juomisen ainaista houkutusta
hutikassa örvellystä, sammallusta
kielimuureja tuntematta
mielikuvitus kiitää
etsii katseen vankeja
heitä kiikuttaa juorujen sopassa
hämmentää, ei pysy todessa
kiidättää viehtymys yössä
sepalukset auki, puuttuu niittejä vyöstä
jättää arvet ihoon ja sydämeen
kun leikissä liian pitkälle mennään
raadollisen karu yö vie rahat
ja mielenrauhan rippeillä kipeät
solvaukset häpeäpaaluun naulaa
eipä auta, joutuu katumaan
ei yksin, on monta, yhtä mahdotonta
pirttihirmulta karussa, levotonta
tekosyissään kelluvaa kelvotonta
kotona odottaa uni unetonta
pelon taakka painaa sisintä
huoli ei paljon lämmitä
joutaisi pois, tämmöinen elämä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti