Olet aistien astinlauta
sydämen lämmin hyrinä
epätahti, jossa rytmi on oikea
kuin aalto, joka soljuu rantaan
aina yhtä varmasti,
mutta mielensä mukaan.
Olet lämpösi mittainen
ääri, kuva, jolla ei ole rajoja,
kasvot aamu-usvassa
lämpimän kesäyön jälkeen
kurkien tanssiessa
kasteisella pellolla.
Kyllästyisinkö siihen
salaperäiseen taikaan
joka vie minua viehkeästi
aikaan, jota en tiennyt
olevankaan.
Taidan olla hellyttävässä
hellyyden hiprakassa
jonka sait aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti