Hän märisee taas ikävää
itkee katkerat kyyneleensä
heittäytyneenä vuoteeseen
kasvot haudattuna tyynyynsä
Pakahduttava ulina
paikkaa kadonnutta itsetuntoa
ennen raivokohtausta
sekoilee vailla kohdetta
Yksin hän parkuu
huutaa ja kiljuu
viskoo ainoan kahvikuppinsa
sirpaleiksi lattialla
Tuskan ja kiukun
tuivertama mieli
tarvitsee kiukkunsa
pian alkavan katumuksensa
Sitä vain ...
ihmetellään naapurissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti