Likaista on ravinto
mielikuvituksen loka-altaassa
joka velloo kateuden puuroa
jokainen sana tarttuu
kuin pihka
oksan tynkään
kuin vaateripustin ahdettuna
liian pieneen
ahtaassa kasvaa kamaluus
kituu peljäten lopunkin
hyvän katoavan
kierouden kurimuksessa
läpeensä ankeassa
on yksi lohtu
toivo paremmasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti