Pakolaiset

Pakolaiset naiset

Pysähdyit, ajan pysäytit

vain hetkeksi ja 

leimasit kokemuksella 

loppuiäksi

sen jälkeenpäin muistavat

useat

Seisahdit, sinä heidät

aloilleen asetit kuulemaan

tyhmyytensä todeksi

häpeäksi

jonka kaikki muistaisivat

ainati

Nyt kuljemme hitaasti

varoen satuttamasta

rampautunutta mieltä, sielua 

komeroita

josta puhuvat tuntemattomat

vastaan tulijat kaduilla

Piiloutuminen katseilta

huntujen takana maailma

niin eriarvoista, uhkana

kuolema

välittämättä ihmisarvosta

lapsista

Elämän suurta arvoitusta

varjostaa pappien valta 

pyhät sanat ja tavat

kylvävät

toisissa kulttuureissa

tuhoa