Hiljaa keinuu
tuska kiikussaan
tuonen oven eessä
itkupaju puottaa kukkiaan
surun laineet
huuhtoo mielen rantaa
kaipaa sanojaan
leski yksin, istuissaan
niin harmaa on huomen
kyyneleet poskillaan
jo kaipaus kulkee
säppiä tuskan
irrottaa
helpotuksen armo
tulee aikanaan, ajallaan
kultaa, kantaa
muistoja mukanaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti