Peninkulmien päässä kuljen
kotini ovien äänistä, ne suljin
kun lähdin, kipuillen koetuista vääristä
kyljet raskaina murheista, kumarassa
astuin yhteisestä portista, omani
avasin, kuin kätesi vieläkin,
sitä ohjaisi
Raju on rakkauden voima ja valta
sen tuntumalta, en karkuun pääse
ja sattumalta oivalsin, ettei se
vapauta, jos ei irrota kahleista
itsekästä tahtoa, hallita, olla aina
oikeassa
On kuljettava ahtaasta portista
kohti vapautta
Tuletko sittenkin mukana?
Olisiko se mahdollista
yhdessä kokea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti