Kesän kultaa vuolen
katseellani siivuiksi
lohkoiksi onnellisuuden
kun lämmön kääre ympärilläni
hohkaa rakkauden voimaa
kasvussa ruohon, kukkien
laulussa lintujen runsaan kuoron
Kesän ilosta kiurun laulu
korkealle kirmaavan lento
yllä peltojen, vierellä kosken pauhu
suven kauluksen nostan pystyyn
rentoudun, nauttien
pian aika vie meidät syksyyn
elovainioiden reunoissa kuljen silloin
kohti täydellistä, oloni täyttymystä
kysyn, olenko onnellisempi ollut, milloin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti