perjantai 12. kesäkuuta 2020

Kun on aika

Ajaton minua kutsuu
ajaton
      rajaton aika
ääriinsä kurkottava
      tahto
tietää
mitä on tulossa

Poutapilven matkaan
tahdon lähteä
      kirkkauteen
kevyesti lipua ja
katsella korkealta
      elämän menoa
veden kohinaa kuunnella
herkkää liplatusta
      yön tyventä
varjoja kuutamossa
luodolla
      yksinäistä
istumassa nuotiolla

Saapukoon
      sisäinen tyyneys
             ja rauha
jotta voin arjesta iloita
pystypäin kaiken kohdata
vielä
      kun on aika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti