Mä katson sua
kuin aina uskois en
mä näkemääni
yhä toistan uudelleen
uskoen, että sen
aidon kohtasin, sen
josta usein uneksin
mutta huomenen
jo myrskyt elon repi
ja riutuen, nään poskellasi
kyynelen, vanhuksen
elonpolkunsa kulkeneen
kasvoissa merkit vuosien
ryppyineen ja kämmenselän
sekä sormuksen, kultaisen
katson sileyttä sen
ohi mennen, ja taas kohtaan
katseen, kiintymyksen
on aika kiitoksen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti