Aulan ikkunassa ei ole verhoja
tyhjä tuoli viikunapuun varjossa
anopinkieli lykkää uusia lehtiä
hänestä
vain muisto jäljellä, yhdellä
joka on hänkin pian lähtevä
Muuttoauto kerää viimeisiä kasseja
hissi täynnä menneen tuoksuja
hajuja komeroista löytyneistä
piilotetuista kääreistä, jotka jäivät
häneltä
viimeiseltä säästämään oppineelta
vaipat, yksin eläjältä
Edunvalvoja on kiireinen
laskee kuinka entinen
kulutti yli tarpeiden, eritteiden
määrää kummeksuen
hänhän
muistoissa viimeinen, tuhlasi
varoja yli varojen
Muutto pois, särkee sydämen
pakahduttava ikävä pelonsekaisen
pakokauhun lamaannuttavan
vaiti istuu, numero
hän
taltuttamisen kokenut ammattilainen
tätä vuosia, tätä yhtä ja samaa
läpi elämän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti