Pyhänä

Onnellisten aika
upporikkauksien äärellä
on hukkua yltäkylläänsä
ihmetellä kuinka kauas
kaikki luonnollinen katoaa
markkinatalouden rattaissa

Luonto on ovela
se näyttää voimansa
estää
lopullisesti tuhoamassa
omaansa

Krusifiksi kirkossa
on amatöörin veistämä
lainataltalla takoma
mestariteos
joka lyö ällikällä
ollut taito veistäjällä

Urkujen ääressä istuu soittaja
kaikuvat holvit sävelistä
tyhjässä pyhätössä
tänä pyhänä
on vain yksi
kävijä

ja ylhäällä
kirkon tornissa
soivat kellot
lähtöä