Pandemia

Ilo istuu
surun orrella
kunnes vapauteen lentää
kieppuu keijujen tanssin
surviaisten herätessä
ja liihottaa perhosten
kesäiseen riemuun
mustikoiden
kypsyessä

Vapaus ja vastuu
lyövät kättä
empimättä
yskivät
yhteen ääneen
yllänsä uhka

Nähdäkö kesä
kokeako ilo
tuska

Melkein siivosin
elämäni
roskat

melkein tuhosin
koetut ilot
ja kysyin

koska
on minun vuoroni
koska