Pelon vintillä

Pelon vintillä on pimeä
yksinäisyys ainoa ystävä
kolkuttamassa omaa tuntoa
hukuttamassa ikuista janoa
paloa
tahdon ja uskalluksen rajalla

Kertovat kylillä mikä on hyvintä
erakon taipaleella kuilu syvintä
virtaa varten juoksutettua pyhintä
sakramenttien kermaa
vihkivettä
sinetiksi rakkauden valoja

Käy vuoteensa uuteen kulku
hymyiset, hämyiset aamut, yhdessä tultu
jaettu ykseys, onneksi luultu
raottaa eripuran pieltä, pakoa
sieltä
mikä onneksi oli maalattua, rusikoitua

Rypevät itsesäälin vuoteessa
kaksi yksinäistä muistojensa horteessa

Pelon vintillä on pimeä