Kansani

Syvällä kuohuvat
kansani juuret
      koskissa voima
järvien lepo, siinto
vaarojen yllä, koti
      kuusien katveessa
hiljaa, kulkeva kansa
jykevä, jäyhä, elonsa
      mäkeä vasten, ylös
yhä uskoen, väkevä
tahtonsa vie voimalla
       kohti määräänsä

Takoivat Sampoa, rautaa
ja kiveä, yöt ja päivät
ikuista aikaa,
      takoivat,
lauloivat joutsenet, kurjet
soitaan vartioivat, kultaiset
      marjat, veripunaiset
karpalot rahkasammalessa
painuneet jäljet, tulivat
      kuokat
ja Jussit, turpeen
himossa ojat, syvät
rannat kuivuivat

Ahoiksi kasvoivat syvät
kukkakedoiksi salaiset
      vesien alaiset, katosivat
lohet rajajoille uivat, pois
kutupaikoilta eksyivät
      entisen kotonsa, vieraina
maina pitivät mantunsa
kiireet jumalat, valtateitä
       ajoivat kansat, sekoittuivat
perimät, sulivat sulat, luut
       maatuivat

Kohoaa yllä ylväs yksinäisyys
huokuu kurjuus, rikkaudesta
      kypsä, mätä
joiku, haiku, soivat
itkijänaisten särkyneet äänet
      vaiti ovat
taikarummut