maanantai 7. lokakuuta 2019

Yksin kuljen

Kulkisinko yksin
vai yhdessä
yksinäisyyden polun
astelisinko ehkä orpona
synkin ajatuksin
kenties ilosta tirskuvin 
oivalluksin

Vesissä silmin ja
hekotellen
hulluuden partaalla
sinua pelotellen
saisinko sympatiasi
kulkea matkaani yksin
vai kävisikö niin
että päättyisi retkemme
sylityksin

Niin kai tarkoitettu on
Niin kai

Matkaani jatkan yksin
kaikki koettu mukanani
sylisi lämpö muistissani

vaellan polkuani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti