Litistivät
muotoni litteäksi ikkunaan
kesäkärpäsen
onnessaan pörräävän
minut, pois tahtoivat
Eivät ymmärtäneet
pörinääni
tahtoani paeta kylmää sisälle
ja siinä lasin pinnalla
valoa kohti pyrkiessä
rusensivat siipeni
Jäi sentään
jälki ikkunaan
muistuttamaan elämästäni
tiedän, pesevät sen pois
kuin niin monta
ennen syntymääni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti