Ikäisyyden ikkunassa
harmaakaihi
silmäluomilla hahtuvan harmaa
unikuvamaisema
Satoi ensilunta, valkoista
kirkasta katsella, kuin unta
likilaskuinen taikina tiinussa
pöydällä, muovikulhossa
Rusinaisen makeat muistot
eivät näy toisten katseille
vain harmaansa tunteva
voi näkyjä arvailla, availla
Suolarahat
ne todella, joutuivat hukkaan
matkalla, kun ei ollut näköä, kykyä
vartioida ja perään katsoa
Vihapuheissa mehukkaat valheet
sai katseeton kokea, tuntea
kuinka sananraippa iskee, viuhuu
vittu ja saatana
Ilman häpyä ovat
rohkeimmat matkalla, runkkaavat
sanoista ylimaallista herkkua
sanasoppaa sakeaa
Verho katseessa hieman raottuu
kurkistus itkuksi mehustuu
jää kaipuu, nähdä ja kokea
ikiharmaa on onnensa, lopulta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti