Avaraa, aavaa, alavaa
pitkien peltojen päässä
hohtavat havut hopeaa
kuin kultaa koivut konsanaan
runsaimmin risukot repsottaa
sarat, sammalet suon silmäkkeessä
musta mutainen multavesi
kuvajaisena kauneus kannoillaan
säihkyy sineä sinitaivas
purppuran pauloissa pilvet punottaa
valoisuus väistyy, varjoihin vajoaa
yön yli ypöyksin ystävä ystävää
odottaa onneensa oikeaa
nuori notkea noutajaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti