Kuun kuva ohimolla
yön poski polvellaan
hän piirtää sydänverellään
rakkauden sanoja
kuulaaseen ihoonsa
mustelmien viereen
synkän varjon
tummista ajatuksistaan
sadattelun ääninauha
soi loputonta molliaan
hautaa epätoivoaan
lohduttomaan
rumaan ja riettaaseen
vielä voimaa kun saisi
ja uskaltaisi
vastustaa
ylivoimaista uhkaajaa,
nujertajaa ja itsensä pelastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti