Rahkeeni repaleissa
viimeisillä voimillani
raahauduin pyhätön kynnykselle
makasin maassa rähmälläni
ja halasin kylmää marmorilattiaa
joka toisti kuvajaisia
hikiset kasvoni
korkeuksista heijastuvia
kaariholvia ja kynttiläkruunujen
loistetta vasten
Urut olivat vaiti
Ulkona äänteli naakka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti