Josko vielä kerran
Menneisyyden kolkko ovi
kitisyttää taas saeranoitaan
tänä yönä
kaikkialla on pimeää
ei valon rantuakaan maisemassa
vain nurkissa viuhuva tuuli,
joka kertoo ikävästä
menetetystä ja eletystä
siitä, mikä ei enää palaa
Kädet hamuavat toisensa kouraa
vuosien kovettamaa ihoa
joka kaipaa rakkaan kosketusta
yhä
yhä kaipaa vaikka tietää
ettei se ole mahdollista
Huulet
kapeina ryppyjensä keskellä
haluavat vielä pinnalleen toiset
pehmeät
toisiinsa painuvat
ja salamat jotka leiskuvat
intohimoa
vielä kerran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti