Lempeät ovat kasvot
lempeän sammuneet
kuin kurjan tuska
täynnä elämän haavoja
ruvettuneita kohtia
ainaista sopeutumista
joka tahdon tuimuuden
ilmeestä tasoittaa, poistaa
Tyynenä taas odottaa
syntymää
kuolemaa
kiero ovela
joka kaiken
itselleen ahmii
perintönä
loputtoman ahneuden
Voimaton
ensin
kaiken tahtoi, senkin
turhuuden, josta
vain harmiksi olisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti