Pettymyksen kuorma
Syljen rakkaudettomia sanoja
kuin pisaroita rankkasateessa
pesemään pois
petetyn itkun jäljet
Riutuvat hellät ajatukset
kiirastuleksi ja tappuroiksi
kun kipu raatelee sisimmän
murhaa kaiken koetun kauniin
En hellyyksiä kuiskaa
korvaasi lepertele unelmista
ne katosivat kuin jäljet
joita vesi varkaan lailla huuhtelee
Lätäköksi muuttui elämäni
peilikuviksi, joissa harhat uivat
hetkin tyyni elämä
riekkuu myrkkypuuskissa
Onko toive paremmasta
unohdusta viisaampi?
Rumuuden kuormaa kannan
synkkiä varjoja enemmän
kerranko näin käy
kerran taas nousen ja selviän
rakkauden krapulan selätän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti