Uin kauneuden horisontissa
valoviirujen raidoissa katson kuvaani
elämän peilissä
raitakasvoinen, ajan runtelema
kaunis
Tuijotan
yhä tutummaksi itseäni
yritän
ymmärtää, miksi näin kävi
jotta ruttunaamani ymmärtäisi
olla minun
Valokuvassa kurkkii vieras
peilissä sielunsa kaunistama
silmien valheeksi muuntama
kaunis ruma
elämänsä summa
Hersyvään nauruun pelmahtava
ihastus
itseään täynnä oleva ilmestys
kuin sirkuksen klovni
kerran
päättyvä näytös
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti