Lentosuukon heitin
kevään ensimmäisen
sitruunaperhosen lailla
ajatusten siipiä leyhyttelen
Olit kuvan kaunis hetken
sen sekunnin murto-osan
jona muistojen ikkuna
avautui ja heti sulkeutuu
Se vilahdus riittää
on hetkien ravintona pitkään
kuin äidin lempeät kädet
solmimassa talvihatun nyörejä
Elämä on rakkaudesta tehty
joskus hukassa, löydetty
palasia onnea, hetkiä viiveellä
muistoissa vielä tulevinakin päivinä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti