Koetun onni
Hän hymyilee
hän onnellinen
puuhun nojaten katsoo
kallion kupeessa kasvavaa
pientä kuusta
miettii kevään ihmeitä
ja hetkiä jouluna
lapsena koettuja riemuja
kun kaikki yhdessä
kokoonnuttiin kuusen äärellä
Hän hymyilee
hän kaihoinen
katsoo harmaakylkistä kalliota
sen ikiaikaista vahvuutta
pohtii vuosisataista historiaa
meren aaltoja, rantoja
jotka kerran ulottivat tyrskynsä
kallioiden kupeessa
muinoin, ajassa menneessä
Hän hymyilee
hän onnellinen
katsoo kaiverrusta koivun kyljessä
merkkiä onnen hetkistä
muistoa rakkaastaan
jonka kanssa yhdessä
suviyön armaassa hetkessä
syli sylissä
vietettiin lemmen hetkeä
koettiin kaikki tärkeä
Hän hymyilee
koetun onnesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti