Viima viuhuu
Kuin tuulispää
kuljen ahojen laitaa
puhurina pyyhin lumen
valkoista paitaa
sen helmoja käärin
nosta korsien juurille
kinokseksi
koivujen hiirenkorville asti
Pienen hetken levähdän
ja voimia kerään
uudelleen herään
juoksen jälkieni perään
kiikkumaan
pisimmän korren latvaan
aamulla varhain
lähden taas matkaan
Kurkin ja kuiskin, tuiskuna
viuhun, riehun, huuruina kiehun
kylmiä pyörteitä keitän, heitän
viiruiksi kestohangen päälle
täytän kuopat ja montut
piilotan latu-urat, teiden sorat
Jääpuikot jo kevättä noruvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti