Kuljetit sormiasi taitavasti
kuin suu sanoja
kosketit hyväillen ihoa
sanoin lämpimin sydäntä
Nyt jäät tippuvat räystäiltä
Tällaistako on elämä
pinnaltansa tyyni
alta kuohuva
jokaisessa taistelussa mukana
tulta ja tappuraa
Ikuisuuden puukko rinnassa
Sydän vereslihalla
iho täynnä arpia
pelkoa, tuskaa ja puutetta
vailla rakkautta
Raadollista
Lohdullista huomata
odottaa huomista
onnen paluuta
kohtaamista
sopua
kosketusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti