Rapautunut elämäni muuri
täynnä kurkistusaukkoja
ja niiden takana monta
elettyä tarinaa
jokaisessa kirkas tähtensä
osa jo sammuneena
elää muistikuvissa, yhä
Viekoittelevat vuodet
veivät mukanaan
ja toivat minut tähän
runooni
josta katson taakseni
ja rakkaudella eteeni
päiviin, matkojen päähän
Yhä muurissa on aukkoja
joista saatan katsella
joihin kivuta, kokea
elämisen onnea
ja matkata, nauttia
elämän eväitä matkalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti