Saranoita

Iloani ei mikään estä
      hymyni leveä kestä
kun kuljen paita auki
keväistä katua kotia kohti
      ihoni punoittaa
aurinko helli ja poltti
jälkensä
tutkivat sormesi
      mursivat
sydämen lukituksia
tunnevirran avaimilla
      avasit lukkoja
saranoita oviin
kuljetit minussa
      teit minusta onnellista