Kauniina näen maailmani
polut, niillä viipyvät askeleeni
mittaavat matkaa, kotiini
tunnen uudeksi syntyväni,
palattuani
saaneeni vastauksen unelmiini
keskentekoisiin puhiini
Iän rassaamat nivelet
matkaväsymyksestä vihlovat
hymyn kasvoille
levossa taikovat, ah onnea
taas jaksan, huomenna
muistella polkua, suurten kuusten alla
kelojen kalliota, sammalta sen harjalla
pehmeää alustaa
ajatuksissaan istahtaa, katsomaan alas
mustikkakankaiden kukintaa
ja kuunnella
käen tauotonta kukuntaa
sydämen lyöntien
levollista rytmiä, kunne nukahtaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti