Hän painoi sormenjälkensä sydämeeni
merkitsi sen itselleen kuin kevät kesän
itämään, versomaan, kasvamaan
yhdessä täydeksi
Tuijotan tyhjää kotia, kuin lannoitesäkkiä
tyhjennettynä pellon laidalla ja ojassa
kasvavia, kukkivia, papujen varsia
muotoonsa taivutettuina koreina torilla
Jäätelökioskin kulmilla kuljen viipyillen
sydämenjälki ilosta pomppien, pyydän
yhden lempeän nuolaisun, pallosta
vohvelikodistaan, herkusta, kesäisen
Sulan edessä sen, sekunnissa tuntien
suuren suuren rakkauden, jota syleilen
sieluni piilossa hellästi pitelen vaalien
ensirakkautta ymmällä ihmetellen
Hän painaa kiinni kioskin oven
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti