Yön seljässä
yksinäinen kulkija
askelin etsimässä
reittiään, kohti kotia
Sateen vihmoessa
otsaa korkeaa, kaljua
hämärtää näkemistä
oluthuuruinen humala
Suurin ja voimakkain olin
nyt tunne on kadonnut
pelko hiipinyt tilalle
katumus, pakollinen
Surkeus saapunut
jäytää syyllistä mieltä
jälleen on eksynyt mies
lupausten kauniiden tieltä
Harmi hiipinyt sydämeen
kuinka päätyi taas nolouteen
voimallisen kerskan ilta
on käytävä ahdas
tuskainen krapulan silta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti