Silmuista toivon uskoi syntyvän
rohkeuden uuteen parempaan
kun tuhon piina alkoi rusentaa
piti reittille vapauteen suunnistaa
uskoa polun johtavan oikeaan
On karu kulkea pakoon itseään
moittia,
soimata,
syyttää,
itkeä,
kirota epäonnea,
syntymäänsä
kun kantaa
kärsimyksen kruunua itsellään
itsetunnon katoa
riistettyä vapautta
alkaa peloissaan
syytellä, kohtaloa
Katsoo heräävää huomenta
josko sittenkin toivon silmuista
kasvaisi pelastavia rauhanlehviä
josko sittenkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti