Soittaisin sen kesän
soutaisin kuin venhoa soudetaan
kaksin käsin ja jäntevä keho
jousena virityisin matkaan
luullen olevani eho
kuin parikymppinen kerran
jaksaisinko edes auringon laskuun
aamulla kroppani kenties kipeä
ponnistuksiin unohdettu ilo
soitettu musiikki
kadotettu hilpeä
molliksi vaihtunut usko
nautinnon suvesta vaivojen tuska
kun nivelet naukuvat kivusta
kuitenkin suvea odotan
hetkien lämpöä toivon
usvaisen aamun raukeutta
tyynen järven peilaavaa kantta
poutapilvien valkeutta
pinnalla kelluvia lumpeita
vasten ahvenruohon hentoa harsoa
on saapuva unohdus
iän tuoma armahdus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti