Sydänmurskaisella tiellä
kaiken itkun ja nyyhkeen jäljillä
olen eksyksissä
eksynyt
tunteitteni tiheikköön
kuin kuivunut risu
taitun turpoaviksi murusiksi
vereni hyyteeseen
parkuen yksinäisyyttäni
ja paeten itseäni
etsi minut
löydä minut
laske kätesi olkapäälleni
jotta voisin palata
jotta saisin ahdistuksesta vapautua
sydänmurskaisella tiellä
yhdessä
on toiveikkaampaa kulkea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti