Lyömätön leima
mieleen syöpynyt epäilyksen tahra
kuin hämärän näköharha
astua valoon jota ei ole
Pelkää koskea
tarttua oven ripaan
pelkää, että päivä
yskäisee valon sisään
liian kirkkaana
sitä ei kestä
Mihin sitten piiloutua
kun loukot ovat poissa
mistä turvaa hakea
ethän avaa - ovea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti