Kasvoi kiinni
kotikumpujensa juuriin
tarrautui
sydämen muistiin
rapakivet karut
jyrkkien reunat
niitä ikävöi, katsoi
kauas joen uomaan
syvä, vuolas
kutsui
mukaansa Juudas
mammonan kavala lumo
hautasi kasvot ja
sielun ahneuden hupiin
nakkasi kaaokseen
sekoitti elämän
veloitti kuoleman kassakone
pettymyksen hinnan
luvan palata eväsi
eksytti juurettomaan
markkinavirtaan
unohti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti