torstai 21. helmikuuta 2019

Toivoa sittenkin

Vapaana kelluit kahlittu
kylmäkiskoisten keskellä
viiltävien katseiden vankina 
satuttavien sanojen kohde

Suolsivat sanojen laavaa
polttavaa, kärventävää tuskaa
joka satuttaa syvältä
katkoen rappuja elämältä

Pienat tikapuissa katki
pienokaisen kehto puhki
sukunsa kirous muassa
taakan alta alkoi matka

Suruinen oli elon virsi
iloksi muuttui 

kun aikansa itki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti