Riensin sua vastaan
auvoinen aamuni
sukelsin sumuiseen syliisi
usvaan kuin ajatukset omani
nähdäkseni
kuinka kaikki kasvaa
kasvaa suureksi
tunteet, muistot, haaveet
turvamuuriksi, pakopaikaksi
hylkäämisen katseilta
sydämen kodiksi
omaksi
vaikka tyhjyyttä seinät soisi
on se musiikkia korville
vaikka vain vähän valoa oisi
se riittää minulle
koska lupausta lunastan
olla jatkumo ketjussa
sukujen saatossa kohti
ikuista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti